Outokummun kaivosten historiaa

Kaivosaluetta 1920- ja 1930-lukujen taitteessa
Kaivosaluetta 1920- ja 1930-lukujen taitteessa.
Outokummun kaivoksesta muodostui vuosikymmenten aikana Suomen historian merkittävin kaivosteollisuuden keskittymä. Outokummun kaivoksen organisaatio piti sisällään historiansa aikana useita kaivoksia ja tuotantolaitoksia kuten Keretti, Vuonos, nk. Vanha kaivos, Hammaslahti sekä alkuaikojen kuparitehdas ja siihen liittyvät pienemmät malminnostopaikat. Kaivoksen yhteyteen perustettiin myös muita Outokumpu-yhtiön organisaatioita, joista merkittävin oli Outokumpu Oy:n Malminetsintä.

Outokummun kaivoksen päätuote oli kuparirikaste, joka jatkojalostettiin muilla paikkakunnilla. Suomessa Outokummun kuparirikasteen jalostuspaikat sijaitsivat ensin Imatralla ja myöhemmin Harjavallassa sekä Porissa. Poikkeuksen jalostuksessa muodosti Outokummun kuparitehdas, joka toimi vuosina 1913–1929 .

 

 

 Outokummun malmi löytyy

Vuori-insinööri Otto Trüstedt.

 Vuori-insinööri Otto Trüstedt.

 

Outokummun kaivoksen juuret juontavat Rääkkylän pitäjään vuoteen 1908. Tuona vuonna ruopattiin Kivisalmen laivaväylää, ja ruoppaustöiden yhteydessä löydettiin suuri kellertävä kivi.

Kivestä lähettiin näyte Helsinkiin Geologiselle toimistolle, joka arvioi näytteen sisältävät runsaasti kuparia.
Geologinen toimisto antoi tutkimustyön johdon vuori-insinööri Otto Trüstedtille. Hän päätteli, että Kivisalmen lohkare oli jääkauden irrottama kivi varsinaisesta malmista. Aluksi kuparimalmiota etsittiin Rääkkylän ympäristöstä, mutta lopulta tutkimukset johtivat Outokummun alueelle.
Trüstedt kiinnitti huomiota Kivisalmen lohkareen sisältämiin ja sen lähistöltä löytyviin kivilajeihin. Nämä johtolangat toivat hänet Outokumpuun.

Koska kuparimalmio oli piilossa mullan, turpeen ja hiekan alla, jouduttiin sitä etsimään koekaivauksin ja kairauksin. Lähes kahden vuoden etsintöjen jälkeen, 17. maaliskuuta 1910, timanttikairan terä puhkaisi kuparimalmion suonen. Outokummun aarre oli löytynyt.

Kaivostoiminta alkaa

 

Kuvan laitteen tyyppisellä kairalla Trüstedtin tutkimusryhmä löysi Outokummun kuparin.

Kaivostoiminta Outokummussa alkoi koelouhinnalla ja lisätutkimuskairauksilla vuonna 1910, mutta pian pitoisuuksiltaan poikkeuksellisen rikas malmi mahdollisti taloudellisiin voittoihin tähtäävän kaivostoiminnan.

Outokummun kupari sisälsi keskimäärin 4 % kuparia, 28 % rautaa, 25 % rikkiä, 1 % sinkkiä ja 0,20 % kobolttia. Kultaa malmissa oli 0,80 grammaa ja hopeaa 9 grammaa malmitonnia kohti.

Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka aloitti toimintansa vuonna 1913. Tehtaassa maan alta louhittu kuparimalmi jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi. Osa malmikivistä kuljetettiin satamaan, joko Joensuuhun tai lähemmäksi Juojärven Pitkälahteen.

 

Kuparitehdas toimi vuosina 1913–1929 ja se oli Outokummun ensimmäinen teollisuuslaitos.

 

Kaivostoiminnan alkuvaiheessa vaikeudet olivat suuria. Vuonna 1917 koko kaivos siirtyi norjalaisten omistukseen. Hekään eivät onnistuneet luomaan tuottoisaa kaivosta eivätkä kannattavaa kuparitehdasta. Outokummun kaivos siirtyi takaisin suomalaisille vuonna 1921. Samalla kaivosyhtiön pääkonttori siirrettiin Outokumpuun, jossa se toimi 1940-luvun lopulle saakka.

 

Norjalaisten toimesta noin 12 km päähän Outokummun kaivoksesta rakennettiin oma satama ja sinne kapearaiteinen rautatie. Rata purettiin vuonna 1955.

 

1920-luvun loppuun saakka Outokummun malmiosta nostettiin kiveä kolmesta paikasta, joiden nimet olivat Kumpu A, Kumpu B ja Kumpu C (Kaasilan kaivos). Vanhan kaivoksen valmistuminen syrjäytti nämä pienemmät alkuaikojen kaivokset.

 

Kumpu B:n nostotorni.

Outokummun kaivos kehittyy

 

Eero Mäkinen.

Vuonna 1921 Outokummun kaivoksen johtajaksi nimitettiin Eero Mäkinen. Mäkinen näki Outokummun mahdollisuudet ja teetti tutkimuksia siitä, kuinka kaivoksen kannattavuutta voitaisiin parantaa. Todettiin, että tarvitaan uudet, tehokkaat tuotantolaitokset ja ne toteutettiin Outokummussa 1920-luvun loppupuolella.  1920-luvun loppuun mennessä Mäkinen olikin saanut kituuttavan kaivoksen elvytettyä.

 

Kasvun aikaa

Uudet ajanmukaiset kaivostyömenetelmät kasvattivat Outokummun kaivoksen tuotantomääriä. Vuonna 1929 raakamalmin louhinta ylitti ensimmäisen kerran 100 000 tonnin rajan. Outokummun päätuotteen, kuparirikasteen, laatu parani koko ajan. Toinen kaivosyrityksen menetykseen vaikuttanut asia oli kuparin maailmanmarkkinahinta. Kaivosyhtiöllä oli 1930-luvun alussa maailmanlaajuisen talouslaman vuoksi vaikeuksia, mutta Outokumpu-yhtiö selvisi lamasta ja vuonna 1932 Outokummun kaivos muutettiin osakeyhtiöksi.

Suomen teollisuuden kehitys oli 1930-luvulla nopeaa. Outokumpu Oy:n historiassa ajanjakso 1930–50 oli voimakasta kasvun aikaa. Yhtiö avasi ympäri Suomea uusia tuotantolaitoksia. Outokummun kaivos oli kuitenkin koko yhtiön toiminnan selkäranka. Pelkästään Outokummun kaivoksen työntekijämäärä kasvoi vuosina 1937–1953 932 hengestä 1142 henkeen. Vielä vuonna 1955 lähes 90 % kaivosyhtiön kuparintuotannosta tuli Outokummun kaivokselta ja Outokumpu Oy:stä tuli eräs Euroopan tärkeimmistä kuparintuottajista.

 

Mökkivaaran tuotantolaitokset avattiin vuonna 1939. Siinä toimi mm. yhdistetty henkilö- ja malminnostohissi, kaivostupa, murskaamo ja korjaamotiloja.

Keretti avataan

 

Kuvassa Keretin kaivostorni, murskaamo, siilo ja rikastamo.

 

Jäljellä olevan malmin järkevä kaivaminen vaati uuden nostokuilun. Vuonna 1950 päätettiin uuden kuilun rakentamisesta. Uuden kuilun paikaksi valittiin tasainen hietakangas. Uutta paikkaa kutsuttiin Keretiksi. Myös vanhat louhintamenetelmät muutettiin tehokkaimmiksi ja turvallisemmiksi. Tehokkaalla koneistolla varustetun kaivoskuilun yhteyteen rakennettiin uudet tuotantolaitokset – murskaamo ja korkeatasoinen rikastamo. Keretin rikastamon päätuotteet olivat kupari- ja rikkirikaste. Tärkeinä sivutuotteina saatiin sinkkiä ja kobolttia. Nostotorni oli valmistuessaan Euroopan korkein, huikeat 96 metriä. Kaivos oli avautuessaan vuonna 1954 Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Samalla arvioitiin Outokummun kaivostoiminnan loppupiste: kuparimalmia laskettiin riittävän 25 vuodeksi

Vanha kaivos sai väistyä Keretin valmistuessa. Tosin jonkin aikaa rinnerikastamossa käsiteltiin vanhaa rikastejätettä ja 1970-luvun alkuun sitä käytettiin vielä koerikastamona. Kaunista kokonaisuutta ei jätetty heitteille. Vanha kaivostorni tuli näköalatorniksi 1960-luvun lopulla, ja saman vuosikymmenen alussa tornin juureen perustettiin kaivostyönäyttely. Koko alue otettiin matkailukäyttöön 1980-luvun puolivälissä.

 

Mökkivaaran räjäyttäminen vuonna 1993. Rakennuskompleksin oli suunnitellut arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvist.

Keretin valmistuttua malminnosto loppui myös Mökkivaaralta. Tämän jälkeen sitä käytettiin betoniasemana ja huoltokuiluna. Aikoinaan Mökkivaarasta louhittu malmi oli kuljetettu Vanhalle kaivokselle rikastettavaksi köysirataa myöten malmikapoissa. Köysiradasta oli ollut iloa myös Outokummun lapsille: Malmikappoja koristeltiin pajun oksilla ja hurjapäisimmät kokeilivat matkustamista kapoissa.

 

Keretin päässä malmi oli syvimmillään yli 300 metriä maan alla. Uutta kaivostornia ja nostokuilua ei rakennettukaan suoraan malmion päälle, kuten Vanhan Kaivoksen ja Mökkivaaran tornit.

 

 

Vuonoksen kaivos

Outokumpu Oy:n Malminetsintä löysi vuonna 1965 noin viiden kilometrin päästä Outokummun keskustasta uuden kuparimalmion. Kaivoksen rakentaminen aloitettiin pari vuotta myöhemmin, ja tuotantolaitokset ja malminnosto olivat täysin valmiita vuonna 1971.

Vuonoksen kuparimalmi sisälsi kuparia noin 2-2,5 %. Tämän lisäksi kaivoksen yhteyteen tehtiin nikkeliavolouhos, joka toimi vuosina 1972–1977. Vuonoksen kaivos suljettiin vuonna 1985.

 

Vuonoksen kaivosalue on nykyään osa Mondo Minerals Oy:n tuotantoaluetta.

 

Vuonoksen tuotantolaitoksia. Myös tähän kaivokseen rakennettiin oma rikastamo, joka oli Outokummussa järjestyksessään jo kolmas. Hallinnollisesti Vuonos kuului osaksi Outokummun kaivosta, kuten myös Joensuun läheisyydessä sijainnut Hammaslahdenkin kuparikaivos (toimi vuosina 1973–1986).  

 

 

Malmi loppuu

 

Keretin tuotantolaitoksille etsittiin uusia käyttömahdollisuuksia, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Nykyisin Keretistä on jäljellä enää komea kaivostorni.
Tehokkaammat kaivoskoneet sekä jalostusmenetelmät nopeuttivat louhintaa ja malmivarat ehtyivät väistämättä. Kun Keretti suljettiin, Outokumpu Oy oli laajentunut kansainväliseksi suuryritykseksi. Jo tätä ennen oli suljettu Vuonoksen kaivos neljä vuotta aikaisemmin.

Viimeinen työvuoro poistui Keretistä 25.5.1989. Outokummun 79-vuotinen historia kaivospaikkakuntana oli päättynyt. Outokumpu tulee kuitenkin aina säilymään nykyaikaisen suomalaisen kaivosteollisuuden syntysijana.

 

Toukokuussa 1989 Keretin kaivoksen varastohallissa pidettiin kaivoksen sulkemistilaisuus.